Vapaa-ajan viettoa

Nicon jälkeen meillä on ollut melko paljon vapaa-aikaa. Viikonoput ovat yleensäkin vapaat, ainoastaan aterioiden valmistamisesta yms. pitää huolehtia vuorotellen. Ensi viikolla täällä on YWAMin 50-vuotisjuhlat sekä YWAM Restenäsin 30-vuotisjuhlat, joten siihen liittyviä meille vapaaehtoisia valmisteluita on myös riittänyt tälle viikonlopulle.
Muiden katsoessa elokuvaa lähdin kävelylle.
Päädyin lopulta laiturille viettämään laatuaikaa :)

Pyykit kuivuvät melko hitaasti täyteen ahdetussa kuivaushuoneessa.
Lauantai-iltana meidät oli kaikki kutsuttu "sinkkujätkien" talossa järjestettyihin kotoisiin juhliin. Pukeutumisteema oli vapaa. Ainoana vaatimuksena oli, että jokin teema on oltava.
Itse päädyin liittymään monien muiden tyttöjen pukeutumiskoodiin: Mustaa+jotain värikästä.

Nico

Muutama päivä metsissä kului nopeasti ja sivistyksen pariin palaaminen tuntui luksukselta. Ohjelmaan kuului paljon kävelemistä sekä yöllä että päivällä, lyhyitä öitä, leirinuotioita ja paljon muuta, mikä valitettavasti ei ole julkaisukelpoista, jotta muillakin olisi mahdollisuus saada Nikolla kaikki yllätyksenä. Mutta koskaan ei tiennyt, mitä tapahtuu seuraavaksi. Opimme käytännössä mm. johtajuudesta, palvelemisesta, omista oikeuksista luopumisesta ja tiimin tärkeydestä.

Muutaman päivän aikana kaikki pienryhmäni tytöt tekivat enemmän punnerruksia, kuin edeltävän elämnsä aikana yhteensä.

Lepohetkiä ja niihin liittyvää luksustakin riitti.
"Jos haluat matkata nopeasti, kulje yksin, jos haluat matkata pitkälle, kulje yhdessä."
Välillä oli aikaa poseerata kameralle.
Leirin pystyttämisen/purkamisen aika.

Alkutunnelmia

Tänään on kolmas päivä DTS:ssa (YWAMin opetuslapseuskoulu) Restenäsissä Ruotsissa. Mä alan jo toipumaan lievästä alkujärkytyksestä :) Matka tänne meni muuten tosi hyvin, mutta vähän ennen perille pääsyä tuli junaonnettomuus. Mun juna ajo kahden naisen päälle, jotka kävelivät raiteilla eivätkä ehtineet väistää. Kumpikaan ei selvinnyt onnettomuudesta. Jouduttiin odottamaan junassa 2.5-3 h, minkä jälkeen jatkettiin busseilla. Siinä junassa oli toinenki, joka oli tulossa mun kanssa samaan kouluun ja oli yhteyksissä niihin, jotka oli tulossa meitä vastaan ja valokuvan perusteella etsi mut kanssaan samaan bussiin. Eli mun kannalta kaikki meni hyvin, mutta tuntu surulliselta ajatella onnettomuuden yksityiskohtia.

Jaan huoneen ruotsalaisen, norjalaisen ja ranskalaisen kanssa. Eli meidän huoneessa puhutaan englantia, ruotsia ja norjaa sekasin. Mutta siihenhän mä tietysti oon tottunu jo Suomessa :) Meidän koulussa kaikki on Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta. Mutta täällä on myös paljo Korealaisia, joilla on oma koulu. Korealaiset on ihan mun kavereita, me aina kovasti hymyillään ja vilkutellaan, ku tavataan :) Ja ne yrittää opetella mun nimeä - ja mä en edes yritä niitten vaikeita nimiä. Joitain Korealaisista tapasin jo Kuopiossa Raamattu Puhuu -seurakunnassa alkukesästä.

Vapaa-ajalla oon käyny lenkillä, kuunnellu musiikkia, lakkaillu kynsiä, skypettäny jne. Eilen ehdin jo vähän kokeilla mun uutta tanssinauhaakin :) Eli toisin sanoen teen kaikkea, minkä avulla saan omaa aikaa. Täällä on kyllä tosi mukavia ihmisiä, mutta mä en vaan jaksa olla sosiaalinen 24/7. Täällä on tosi kaunista ja paljon lääniä, joten epäsosiaalisuus on onneks helposti toteutettavissa. Mutta nyt esim. istuskelen muitten kanssa ja puoliks juttelen ja puoliks kirjottelen, mikä on mukavaa.

Tänään lähetään metsään viideksi päiväksi "leirille" nimeltä NICO (kreikkaa, tarkottaa "overcome"). Ei olla saatu leiristä oikeen muuta infoa ku lista tavaroista, joita saa ottaa mukaan. Lista on aika suppea. Sieltä puuttuu mm. kamera, hammastahna ja deodorantti ja paljo muuta, mitä kovin mielellään ottais. Mä mietin, että jos suihkuttaisin mun vaatteisiin valmiiks ennen lähtöä hyvät parfyymit, mutta en tiiä, houkutteleeko se hyönteisiä tms. Joten ehkä on parasta vaan haista :) Mutta mä laitan täältä joitain kuvia, kunhan kerkeän.

Kuvassa maisema, joka näkyy ikkunastamme.